Taiji Suomessa

Kun olet saanut kartoitettua alueesi taiji tarjonnan, niin on aika ilmoittautua kurssille. Näiden suhteen on sikäli paljon eroja, että joillakin seuroilla kurssit on jaettu syys- ja kevätkausiin, kun taas joissakin seuroissa kurssit ovat esim. seitsämän viikon jaksoja, joissa käydään aina tietyt asiat läpi.

Oman seurani (Tai Chi Chuan ry) kohdalla uudet harrastajat käyvät neljä peruskurssia läpi, joista kukin kestää opettajasta riippuen joko seitsämän puolentoista tunnin jaksoa ja yhden päivän intensiivijakso tai kymmenen viikkoa.

Ensimmäisellä peruskurssilla uudet ihmiset ovat ns. ykkösryhmä, joka harjoittelee hitaan sarjan ensimmäisen osan liikkeitä. Tässä opittavat liikkeet tulevat yhä uudelleen ja uudelleen seuraavilla kursseilla. Toisen peruskurssin aikana he ovat ns. kakkosryhmä, joka käy sarjan toista osaa läpi. Kolmas kurssi on fyysisesti hitaan sarjan raskain, koska siinä käydään sarjan kantapääpotkut läpi. Neljännellä kurssilla puolestaan tulee haasteeksi, että kolmen ensimmäisen kurssin jälkeen peruskurssilaiset osaavat jo melkoisen määrän liikkeitä. Neljännellä kurssilla on uusien liikkeiden välissä pitkät jaksot jo entuudestaan tuttuja liikkeitä ja sen seurauksena syntyy helposti tunne, että joka viikko sarjassa mennään pitkä pätkä eteenpäin.

Mikäli harrastajan motivaatio riittää neljän peruskurssin läpikäymiseen, niin hän on oppinut hitaan liikesarjan kokonaisuudessaan ja hänellä on periaatteessa kolme vaihtoehtoa jatkon osalta: itsenäinen harjoittelu, seuran harjoituksiin osallistuminen (edellyttää taiji seuraan liittymistä) ja/tai seuran jatkokursseille ilmoittautuminen.

Jos palataan vielä ensimmäiseen peruskurssiin, niin peruskurssin varusteiden osalta annetaan yleensä ohjeeksi mukavan väljät vaatteet ja ohut pohjaiset tossut. Nämä ovat sangen ympäripyöreät ohjeet, jotka kuitenkin kertovat kaiken oleellisen. Jos tätä kuitenkin halutaan konkretisoida, niin seuran harjoituksissa ihmisillä on yleensä pitkähihainen t-paita ja sen verran väljät housut, että niillä pystyisi periaatteessa tekemään spagaatin. Jaloissa ihmisillä on perinteisesti ollut erilaisista kiina kaupoista löytyviä n. 10 euron hintaisia tossuja. Näiden rinnalle on viime vuosina ilmestynyt Suomen tanssitarvikkeen ohuella ja joustavalla pohjalla varustettuja tanssikenkiä, joiden merkittävän etu kiinatossuihin on, että tanssikengissä on nauhat, kun taas kiinatossujen istuvuus perustuu kuminauhaan, joka iän myötä tahtoo ikävästi löystyä. Lenkkitossujakin on monesti näkynyt peruskursseilla, mutta niiden huonona puolena tahtoo olla, että niissä on taijin kannalta tarpeettomia vaimennuksia ja samalla niiden rakenne tahtoo liiaksi tukea jalan asentoa.

Mikäli jollakin on omakohtaista kokemusta muista taiji seuroista, niin olisi mukava kuulla, että millaisen kurssiputken aloittelijat joutuvat niissä käymään läpi.