Taiji Suomessa

Aseet ovat asia, jota harvempi taijin harrastaja tulee harrastuksen alussa pohtineeksi, mutta jossain vaiheessa sitä huomaa, että pitäisi alkaa opiskelemaan asesarjaa, mutta ei ole tullut hankittua aseita. Tämä on sellainen ongelma, jossa kannattaa ensiksi kääntyä oman taiji opettajan puoleen. Hyvällä tuurilla opettajallasi on olemassa kanavat, joiden kautta aseen saa hankittua vaivattomasti (esim. Helsingin Wushu ry:n kohdalla).

Jos opettajasi vain levittelee käsiään, niin silloin ei kannata välittömästä tilata aseita jonkin toisen tyylisuunnan porukalta, koska aseiden kohdalla markkinoilla on hirveän laaja valikoima ominaisuuksiltaan erilaisia aseita ja sitä kautta on äärimmäisen helppoa tehdä virheinvestointeja.

Pari asiaa, jotka on ensialkuun syytä selvittää on, että mitkä ovat tyylisuuntasi kriteerit aseen pituudelle ja miten sitä pitää tulkita (eli onko se minimi vai maksimi). Mikäli hankkisin itselleni maksimipituutta pidemmän sapelin, niin oman seurani asesarjoissa aseen terä osuisi joissakin liikkeissä säännönmukaisesti maahan.
Toinen vähintään yhtä oleellinen tekijä on aseen jäykkyys. Jäykkyyden osalta markkinoilla on “solmuun väännettäviä”, “rautakankia” ja kaikkea siltä väliltä. “Solmuun väännettävien” hyvänä puolena on, että niillä saa mm. vaikuttavia ääniefektejä, jos terän saa väpättämään sopivalla taajuudella, ne ovat kevyitä pyöritellä, jne. “Rautakanget” ovat taas yleensä “autentisempia” ja niillä on helpompi saada liikkeisiin jatkuvuutta, kun aseen oma massa pyrkii omalta osaltaan jatkamaan kulloistakin liikettä.
On myös syytä miettiä, että missä kaikkialla niitä on tarkoitus käyttää. Mikäli aikoo matkustaa usein ulkomaille, niin kannattaa vakavasti harkita puista asetta, esim. Tanskan viranomaiset eivät suhtaudu järin myönteisesti metallista tehtyihin teräaseisiin, vaikka niiden terät olisivat kuinka tylsiä tahansa.

Mikäli päädyt puiseen aseiseen, niin silloin kannattaa kysyä opettajasi kantaa Hämeentien Ni-dan verkkokaupan puisista aseista. Niidenkin kohdalla on tosin syytä olla tietoinen siitä, että niiden mallit tuntuvat vaihtelevan toimituserien mukaan. Oman seurani salilla ainakin on kahta hiukan erimallista, painoista ja kokoista versioita puusapeleista.

Metalliaseiden kohdalla monet oman seurani jäsenet käyttävät Nidanin alumiinista Kung-fu miekkoja, joita kutsumme välillä rautakangiksi. Ne ovat kuitenkin sen verran raskaita, että itse joudun välillä vaihtamaan rautakangesta puuaseeseen, kun en ole enään varma, että vieläkö sormissa riittää puristusvoima aseen kontrollointiin. Mikäli opettajallasi ei ole suhteita aseiden tekijöiden, mutta haluat etsiä itsellesi malliltaan, rakenteeltaan, jne. mahdollisimman autenttisen aseen, niin silloin mennään valitettavasti osa-alueelle, joka muistuttaa jonkinlaista mustaa magiikkaa siltä osin, että joku on joskus hankkinut jonkin kaupungin kiinalaisessa kaupunginosassa joltain takakujalta aseen.

Jonkinlaisena yhteenvetona tähän voisi todeta, että muutaman virheinvestoinnin tehneenä antaisin kaikille asehankintaa suunnitteleville ohjeeksi, että metalliaseen hankinta on suositeltavaa ainoastaan, jos opettajallasi on kanavia, joita kautta saat hankittua malliltaan halutunlaisen aseen.
Sinällänsä aseen hankintaan käytettävät rahat ovat esim. kameraharrastajien objektiiveihin nähden halpoja investointeja, mutta siinä missä kameraharrastaja myy pienellä tappiolla virheinvestointina hankituna objektiivin, niin taijita varten hankituilla aseilla on pahana taipumuksena jäädä nurkkiin pölyä keräämään.