Professorit Qiu ja Zhu tutkimusryhmineen ovat laatineet kyselylomakkeen, jossa arvioidaan taijin treenaamisen ja polvikivun välistä yhteyttä. Taijin väitetään yhtäältä olevan polvikipuja parantava ja hoitava, mutta taasen toisaalta on havaittu, että lajin harjoittaminen saattaa myös tuottaa polvikipuja. Jotta tästä kysymyksestä saataisiin lisää tietoa, on aloitettu tutkimus johon halutaan saada myös kansainvälistä aineistoa. Tutkimuksen tuloksia aiotaan hyödyntää ainakin Kiinassa luomalla oikeita opetuskäytänteitä taijin opettamiseen, jolla vältettäisiin polvikivut.

Eri taiji-suuntausten ja tyylilajien harjoittajat voivat vastata vapaasti kyselyyn. Kysymykset ovat englanniksi ja useammassa kysymyksessä on avovastausmahdollisuus, johon vastaus tulee luonnollisesti englanniksi.

Lähde: Jigotai ry:n Taiji jaos

Mikäli ylläoleva teksti vaikuttaa mielenkiintoiselta tutkimukselta ja haluat osallistua siihen, niin kannattaa vierailla lähteenä mainitussa Jigotai ry:n Taiji-jaoksen blogissa. Siellä on sekä taustatietoja lainauksessa mainituista professoreista että ohjeita niille, jotka haluavat osallistua tutkimukseen.

Molemmissa tapauksissa testiryhmän koko oli 311 henkeä, joka ainakin toisen tutkimuksen yhteydessä käsitti 291 naista ja 20 miestä. Näiltä osin tutkimukset eivät auta murentamaan klassisia stereotypioita siitä kuinka taiji olisi vanhusten laji ja kuinka naiset harrastavat sitä miehiä enemmän. Muutenkin kun tarkastelee tutkimuksen tekotapaa alkaa vaikuttamaan siltä, että yhden testiryhmän tuloksien pohjalta on kirjoitettu kaksi tutkimuspaperia, jotka vain on päätetty julkaista eri julkaisussa eri ajankohtina (heinäkuu 2005 ja helmikuu 2006).

Tutkimusten johtopäätelmiä tarkastellessa “Tai Chi -harjoittelu vähentää toimintakyvyltään heikentymässä olevien iäkkäiden ihmisten kaatumisen pelkoa” artikkelin johtopäätelmä tuntuu oman taiji harjoittelun näkövinkkelistä vieraalta.

Johtopäätöksenä todettiin, että Tai Chi -harjoittelun käyttöä tulisi harkita kaikissa kaatumisten tai kaatumisten pelkoon tähtäävissä harjoitteluohjelmissa.

Ainoa vertailukohde, jonka ehkä löytäisin oman taiji harrastukseni ja tämän johtopäätelmän väliltä on se luottamus omaan koordinaatiokykyyn, joka itselleni kehittyi Yangin hitaan sarjan toisen osan potkuja harjoitellessa. Tämän tutkimuksen alkuperäislähde on Sattin RW, Easley KA, Wolf SL, Chen Y, Kutner MH. Reduction in fear of falling through intense tai chi exercise training in older, transitionally frail adults. Journal of American Geriatric Society. Jul; 53(7):1168-78. 2005.

Toisen tutkimuksen aihe oli ‘Tai Chi -harjoittelu parantaa toimintakyvyltään heikentymässä olevien iäkkäiden ihmisten fyysistä suoriutumista‘. Tämän tutkimuksen kohdalla voidaan miettiä, että olisiko mikä tahansa iäkkäät ihmiset liikkeelle saava liikuntaharrastus voinut tuottaa vastaavanlaisen johtopäätelmän.

Johtopäätöksenä voitiin todeta, että 48 viikon pituinen kahdesti viikossa toistuva Tai Chi – harjoittelu paransi useita toimintakykyyn liittyvien testien tuloksia sekä hemodynamiikkaa toimintakyvyltään heikkenemässä olevilla iäkkäillä ihmisillä jo neljän kuukauden kuluttua harjoittelun aloittamisesta.

Jos tätä lausuntoa tulkitessa pitäisi etsiä jotain, miksi nimenomaan taiji on hyvä liikuntamuoto iäkkäille, niin ehkä taijin rauhallisuus auttaa välttämään onnettomuudet, mutta on samalla kuitenkin mukavan monipuolinen liikunnanmuoto. Tämän tutkimuksen alkuperäislähde on Wolf SL, O’Grady M, Easley KA, Guo Y, Kressig RW, Kutner M: The influence of intense Tai Chi training on physical performance and hemodynamic outcomes in transitionally frail, older adults. Journals of Gerontology: A Biol Sci Med Sci. Feb;61(2):184-9. 2006..

Vaikka nämä tutkimukset eivät omalla kohdallani tunnu mitenkään olennaisilta, niin mielestäni on kuitenkin positiivista, että taijin terveysvaikutuksia ylipäätään tutkitaan.